Kolmannella tapaamiskerrallemme pääsimme ensimmäistä kertaa käsittelemään kirjaa kappaleittain. Antoisa keskustelumme oli kuitenkin kovin eläväistä ja tuli pomppineeksi osittain ensimmäisten kappaleiden ulkopuolelle. Keskustelun aiheet liukuivat perustulosta geopolitiikkaan, mutta mahtuipa väliin alkukappaleistakin nousseiden käsitteiden määrittelyä.
Etsiessämme yhdessä vastauksia nousseisiin kysymyksiin tulimme kiiruhtaneiksi kirjan sisällön osalta lukualueemme edelle. Tämä ei varmaankaan haittaa, kun kyseessä ei ole kaunokirjallinen teos. Mikäli arvon lukija haluaa kuitenkin säilyttää jännityksen ja selvittää itse millaiseksi hirviöksi se imperiumi paljastuu tai on paljastumatta kannattanee jättää tämä teksti lukematta. Muussa tapauksessa toivon että tästä kirjoitelmasta on jotain iloa imperiumin käsitteistön ymmärtämisessä.
Interventio
Interventio ja eritoten moraalinen sellainen herätti hämmästystä. Hardt ja Negri pahoittelevat itse intervention käsitteen olevan terminologisesti heikko sillä kyseessä ei suinkaan ole jonkin ulkopuolisen tahon hyökkäys riippumattomalle alueelle. (Imperiumi s. 50)
Interventiolla imperiumi tuhoaa sisäiset vihollisensa, jotka ovat pikemminkin ideologisia uhkia kuin sotilaallisia. Interventio mekanismeiksi mainitaan kirjassa myös moraalisten ja militarististen interventioiden lisäksi mm. finanssipolitiikka.
Moraalinen interventio yleensä edeltää sotilaallista, mutta yleensä saavuttaa imperiumille edullisen tuloksen ilman tätäkin. Moraalinen interventio voi tapahtua vaikkapa Amnestyn kaltaisen kansalaisjärjestön toimesta. Keskusteluissamme käytettiin esimerkkinä Kosovon pommituksia, joita edelsi paheksunta käynnissä ollutta kansanmurhaa kohtaan. Esimerkkitapauksessa moraalinen interventio ei saavuttanut toivottua vaikutusta, joten Imperiaaliset poliisivoimat suorittivat Naton muodossa väkivaltaisen intervention.
Asianmukainen moraalinen interventio epäonnistuessaankin oikeuttaa sotilaallisen intervention naamioiden sen poikkeustilanteeksi ja kutistaen sen poliisioperaation tyyppiseksi iskuksi sodan sijaan.
Moraalinen interventio esittää imperiumin hyvyyden ja universaalien arvojen puolustajana, mikä antaa sille oikeuden edellä kuvattuihin väkivaltaisiinkin interventioihin. Mikäli väkivaltainen interventio olisi sota eikä oikeutettu sota sotisi se imperiumin hyvyyttä ja rauhantahtoisuutta vastaan.
Universaalit arvot
Moraalinen interventio johdatti meidät lyhyesti pohtimaan, miksi universaalit arvot vaikuttavat niin kovin länsimaalaisilta ja miksi imperiumi on niin halukas suojelemaan niitä?
Kirjan myöhempää sisältöä mukaillen tulimme siihen tulokseen että Imperiumin vallan painopiste on länsimaissa, jolloin näillä lienee mahdollisuus sanella ”universaalit” arvot.
Toinen esille noussut selitys on se että kenties länsimaiset arvot palvelevat parhaiten imperiumin kapitalistisia intressejä ja pääoman kasautumisen prosesseja. Näin ollen ne ovat interventioiden arvoisia.
Kansalaisyhteiskunta
Anti- tai vastaimperiaalista henkeä uhkuvat osanottajamme huolestuivat moraalisen intervention mekanismien vesittävän heidän työnsä paremman maailman puolesta. Kysymys siis kuului onnistuvatko kansalaisjärjestöt vain legitimoimaan imperiumin ja sodan?
Lohdutukseksi mietimme että kenties, jotkin imperiumin intresseistä ovat sellaisia joihin on syytäkin yhtyä. Toisaalta toiminnassa voi olla samanaikaisesti imperiumia tukevia ja horjuttavia elementtejä.
Kansalaistoiminnan pohdintamme eteni muutamiin jo unohtamiini lähteisiin vedoten siihen, että olisi olemassa moralistista imperiumia tukevaa toimintaa ja aidosti vallankumouksellista toimintaa. Aidosti imperiumia horjuttavina tai ainakin vastaimperiumia rakentavina vaateina näimme perustulon ja vapaan liikkuvuuden vaatimukset. Samaan joukkoon voinee vielä lisätä kamppailut tilasta post-fordistisissa tehtaissa eli metropoleissa.
Perustulo
Tässä vaiheessa ajauduimme kiihkeään keskusteluun perustulosta ja uudesta työstä. Pieni päiväkirjakirjoitelmani näyttää kuitenkin venyvän ja koska nämä asiat eivät juurikaan liittyneet teoksen Imperiumi kahteen ensimmäiseen lukuun saatte tyytyä seuraaviin linkkeihin:
http://perustulo.blogspot.com/
http://megafoni.kulma.net/index.php?art=343
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo
http://www.slideshare.net/jukpelto/vinon-perustulotilaisuus-20070207/
Sanottakoon kuitenkin vielä että puhuttaessa oikeasti universaalista perustulosta kenties keskeisin kysymys on ns. kannustavuus. ”Kannustava” (lue kyykyttävä) perustulo ajaisi prekaarin entistä ahtaammalle, kun taas ihmisarvoisen elämän takaava perustulo toimisi post-fordistisen talouden työtaisteluvälineenä.
Bio-
Biopolitiikka on biopoliittista tuotantoa biopoliittisen normaalin ja –kontrollin kautta ohjailevan biovallan määrittelyä.
Valta on siis tässäkin se voima, joka saa ihmiset tekemään asioita. Välineenään se käyttää biopoliittista normaalia johon se patistaa ihmiset asettamaan itsensä biopoliittisella kontrollilla.
Biopoliittista kontrollia on kuriyhteiskunnan jäljiltä olevat hyvinvointipalvelut, mutta entistä enemmän kontrolliyhteiskunnan kontrollimekanismit tosi-TV:stä (miten ikinä se kirjoitetaankaan) kuvallisiin työhakemuksiin.
Biopoliittinen normaali on sitten se minkälaisia Imperiumi ihmisistä haluaa. Tuotannon maksimoinnin ollessa Imperiumin päällimmäinen intressi ihmisen tuotanto potentiaali maksimoidaan patistamalle heidät kauneuteen, terveyteen, innovatiivisuuteen ja palkkatyöhön tai johonkin muuhun mikä ikinä asetetaankaan biopoliittiseksi normaaliksi.
Imperiumin geopolitiikka
Biopolitiikka on siis itse elämän ohjailemista, mutta mitäs geopolitiikka sitten on?
Imperiumilla ei varsinaisesti ole perinteisen määritellyn mukaista itsenäisten suvereenien välisen kamppailun alueellisia ulottuvuuksia pohtivaa geopolitiikka sillä se on ainoa suvereenius ja levittäytyy koko tuntemaamme universumiin.
Kaiken lisäksi imperiumin valta on deterritorialisoitua, joten geopolitiikka ei voi olla sen sisäistenkään valtasuhteiden alueellisuuden hahmottelua. Vaikka aiemmin totesin kirjan myöhemmin paljastavan länsimaiden muuta maailmaa suuremman painoarvon imperiumissa ei tästäkään saa kunnon geopolitiikkaa sillä länsimaisuus tai ydin on niin ikään deterritorialisoitunut ja levittäytynyt myös köyhimpiin periferioihin. Samoin periferiat ovat irronneet alueellisuudestaan ja tunkeutuneet myös ytimiin. Periferia ilmenee siirtolaisina metropoleissa ja ydin periferioissa suuryhtiöinä, yläluokkina ja länsimaisina TV-sarjoina.
Kenties geopolitiikka voisi kuitenkin olla näiden irrottautumisien jäljittelyä tai reterritorialisoitumisien kartoitusta vaikkapa uusien marginalisoivien ja rajoja luovien käytäntöjen tunnistamisena. Esimerkkinä näistä uudelleen ilmenevistä periferioista ja rajoista voisin mainita poliisimuurin rajaaman ja median marginalisoiman EuroMayDay mielenosoituksen.
lopuksi
Haluamme vielä muistuttaa valinneemme imperiumin käsiteltäväksi teokseksi, koska vajavaisuuksistaan huolimatta se toimii ikkunana ja sanakirjana edustamaansa diskurssiin.
hauskoja lukuhetkiä kaikille!
